Helistä. 

Olen nykyään Seinäjokinen, mutta kotoisin Ylihärmästä, jossa synnyin peltojen keskellä pienessä Kosolankylässä vuonna 1976. Yhtä kaikki, vahvasti Etelä- Pohjalainen, geeneiltäni Härmäläinen. Kävin Alahärmän lukion ja lähdin opiskelemaan kätilöksi Rovaniemelle vuonna 1995. Lakeuksien kutsu kuului 12 Lapin vuoden jälkeen ja muutimme takaisin Etelä- Pohjanmaalle vuonna 2007. Asetuimme asumaan Seinäjoelle.

 

Olen työskennellyt kolmessa eri sairaalassa kätilönä vuosina 2000- 2018, yhteensä työkokemusta kertyi noin 15 vuoden verran. Lisäksi työskentelin vuoden verran kotikätilönä 2019 ja olin mukana kolmessa kotisynnytyksessä. Nuo olivat kätilöurani upeimmat kokemukset. Irtisanouduin vakituisesta kätilön toimestani vuoden 2018 lopussa ja lähdin yrittäjäksi, opiskellen samalla ravinto- ja hyvinvointiopintoja. 

Olen suurperheen äiti, viisi lastani ovat iältään 10- 22- vuotiaita ja kaksi vanhinta lasta ovat jo lähteneet kotoa omilleen. Puolisoni kanssa meillä on 30 vuoden yhteinen historia. Dandiedinmontinterrieri Tolstoi kuuluu myös perheeseen. Vapaa- ajallani harrastan salitreeniä, luonnossa hengailua, nukkumista, lukemista ja huolenpitoa itsestäni ja perheestä. Työni ja elämäntapani liittyvät vahvasti toisiinsa, käytännössä elämäntapani on työni ja päinvastoin. Arvostan luonnollisia asioita, hyviä elämäntapoja ja aitoa, kotimaista ruokaa. Terveys ja hyvinvointi ovat tärkeitä arvoja ja maalaisjärki, elämänilo ja hurttikin huumori ovat elämässäni kantavia voimia. 

Työskentelen yrittäjänä kotoa käsin. Toimeentuloni koostuu naisille suunnatun hyvinvointiverkkovalmennuksen myynnin ja ylläpidon, kirjojen/ e- kirjojen myynnin, luentojen ja sisällöntuottamisen kautta. Nautin todella paljon työni tuomasta vapaudesta ja siitä, mitä teen. Olen saanut asiakaspalautteen kautta kokea, että työni on ollut onnistunutta ja merkityksellistä ja tuottanut sitä, mitä sen on tarkoituskin tuottaa: Kokonaisvaltaista hyvinvointia naisille ja sitä kautta myös heidän perheilleen ja koko yhteiskunnalle. 

Olen löytänyt itseni usein vaikuttamasta asioihin, enkä ole koskaan ollut se, joka epäkohtien noustessa pintaan on hiljaa. Äänessä oleminen ei ole minulle itseisarvo, vaan väline yrittää vaikuttaa asioihin, jotka mielestäni tarvitsevat muutosta. Osaan olla myös hiljaa, mutta se on vaikeaa silloin, kun koen jonkin asian olevan vahvasti väärin, epäoikeudenmukaista tai epärehellistä. Omat arvoni ovat aina olleet rehellisyys ja suoraselkäisyys, avoimuus ja se, että sekä minä, että ympärilläni olevat ihmiset voimme luottaa toisiimme ja esimerkiksi päättäjiin. Tällä hetkellä me emme mielestäni elä sellaisessa maailmassa, jossa nuo arvot toteutuvat riittävästi. Kun esitän kritiikkiä, pyrin myös aina löytämään ratkaisun asioihin ja suhtaudunkin elämään hyvin ratkaisukeskeisesti. 

 

Politiikassa en ole ollut aiemmin mukana, mutta tällä hetkellä maailman meno alkaa tuntua sellaiselta, että on aika aktivoitua. Haluan vaikuttaa. Arvoni perustuvat perustuslakiin, demokratiaan ja ihmisoikeuksiin. Rehellisyys, luottamus ja avoimuus. Aidosti itsenäinen Suomi. Arvostan kotimaista ruoan tuotantoa, luontoamme ja sitä, että meillä on Suomessa paljon tekijöitä, joita hyödyntämällä voimme olla omavarainen ja vauras maa. Olen EU:sta eroamisen kannalla ja kyseenalaistan ilmastotoimia, jotka eivät ole järkeviä. 

 

Suurin toiveeni tällä hetkellä on, että lapsemme saisivat elää maailmassa, joka on oikeudenmukainen ja joka perustuu rehellisyyteen ja luotettaviin päätöksiin edes riittävissä määrin. Juuri nyt tunnen epävarmuutta siitä, mitä on tulossa ja olen huolissani siitä, että me ihmiset annamme asioiden vain tapahtua. 

En pelkää kertoa eriäviä mielipiteitä, vaikka ne eroavat tällä hetkellä voimakkaasti valtavirran ajattelusta ja vallalla on vaientava kulttuuri, joka sallii vain tietynlaiset mielipiteet oikeina. Minusta koronatoimissa mentiin liian pitkälle. Meillä oli aikaa muuttaa suuntaa ja tehdä järkevämpiä toimenpiteitä, joista olisi ollut oikeasti hyötyä, kuten panostaa terveydenhuollon kantokykyyn. Riskiryhmien kohdennettu suojelu epäloogisten, tuhoavien ja jatkuvien rajoitusten sijaan olisi varmasti tuottanut paremman hyöty- haitta- suhteen. Vaikka koronan sanotaan nyt olevan ohi, sen seurauksia maksetaan yhteiskunnassa todella pitkään. 

Olen huolissani tästä kehityksestä, mikä koronan varjolla on päässyt tapahtumaan yhteiskunnassa. Perusteeton ja ihmisoikeuksia polkeva koronapassi ehti aiheuttaa paljon ongelmia, samoin kuin tartuntatautilain pykälä 48a, joka käytännössä pakotti sotealan ammattilaisia ottamaan koronapistokisa vasten tahtoaan säilyttääkseen toimeentulonsa. Meillä on velvollisuuksia, kuten verojen maksaminen ja lakien noudattaminen, mutta perusteettomat, perustuslakia polkevat lait ovat kyseenalaisia ja lääketieteellisiin (jopa kokeellisiin) toimenpiteisiin osallistuminen ei ole kenenkään velvollisuus. 

Yksi akuutti huolenaihe on sote- ala ja sen kantokyky sekä tottakai edessä oleva soteuudistus. Soteala on kivijalka, joka kannattelee yhteiskuntaa ja sen romahtaminen johtaa luonnollisesti isoihin kriiseihin. Ongelmat eivät ole suoraan koronapotilaista johtuvia, sillä sairaalahoitoa vaatineet koronapotilaat eivät ole missään vaiheessa kuormittaneet terveydenhuoltoa ylitsepääsemättömästi. Kuormitus on tullut koronan testaamisesta, jäljittämisestä, karanteenien määräämisestä ja rokottamisesta. Jo valmiiksi niukoista resursseista on täytynyt irrottaa kaikki kynnelle kykenevät näihin toimiin, jolloin muu, ei-kiireetön hoito on väistämättä viivästynyt. 

Terveydenhuollon romahtaminen on siis monen tekijän summa, mutta pääroolia esittävät kaksi toisiinsa ristiriidassa olevaa seikkaa: Henkilöstöä on yhä vähemmän, potilaita yhä enemmän. Pakollinen ja perusteeton koronarokotus sote- alalla oli viimeinen niitti, joka ei missään tapauksessa ainakaan lisännyt alan houkuttelevuutta. 

SOTE- alan uudistus? Minusta tuntuu, että sitä ja koko yhteiskuntaamme täytyy alkaa uudelleenrakentamaan ja aivan täysin uudelta pohjalta. Uskon, että kuitenkin yhdessä voimme tehdä sen. Voit lukea lisää ajatuksiani sote- uudistuksesta alla olevasta linkistä. 

Vapauden liitto Heli Rämäkkö