Kasvurauha lapselle ja nuorelle.

Eduskunta hyväksyi 1.2. lain sukupuolen juridisesta vahvistamisesta. Kuka tahansa yli 18- vuotias voi nyt päättää kokemuksensa pohjalta ilmoitusluontoisena asiana oman juridisen sukupuolensa kerran vuodessa. Mieleen on noussut huolia ja ne koskettavat erityisesti lapsia ja nuoria. Ymmärrän hyvin tarpeen parantaa transihmisten oikeuksia, mutta laki tässä muodossa heikentää naisten ja lasten oikeuksia ja jokainen voi miettiä, millaisia ongelmia se käytännössä mahdollistaa. Lakia ideologisesti puolustavat sanovat, että on turhaa maalailla uhkakuvia.

Lapsuus ja nuoruus ovat aikaa, jolloin ihmisen identiteetti hakee muotoaan. Lasten ja nuorten kohdalla kasvu ja kehitys on voimakasta ja he elävät hyvin herkkää aikaa. Etsitään vastauksia siihen, kuka olen ja millainen olen? Lapset ja nuoret tarvitsevat tähän elämänvaiheeseen tukea, eivät lisää hämmennystä. He tarvitsevat tiedon, että jokainen on arvokas sellaisena kuin on.

Biologinen fakta on, että sukupuolia on kaksi, nainen ja mies. Sukupuolen kokemukset voivat olla moninaisempia ja joskus myös erillään biologisesta sukupuolesta. Huomattava vähemmistö ihmisistä kuitenkin lopulta päätyy lopputulokseen, että biologisen sukupuolen ja oman kokemuksen välillä on korjattavaa.

En voi olla huolestumatta kehityksestä, jota kohti olemme menossa. Ihmisoikeusliitto esitti keväisessä lausunnossaan koskien tätä translakia, että myös alaikäisten tulisi saada itse päättää omasta sukupuolestaan ja mm. sanat ”äiti” ja ”isä” tulisi poistaa kokonaan vanhemmuuden määrittelystä. Myös alaikäisten oikeus määrittää itse juridisesti sukupuolensa kokemuksen pohjalta vaikuttaa olevan siis varsin voimakas tahtotila.

Mistä huoleni kumpuaa? Mitä tapahtuu, kun lapsille tuodaan enenevissä määrin esille sitä, ettei oikeastaan voi tietää, mitä sukupuolta on ja että se, mitä on jalkojen välissä, on vain ”suuntaa antava” merkki, joka ei lopulta kerro oikeasti mitään? Mitä seuraa siitä, että kouluissa pidetään ”sateenkaarityöpajoja”, joissa kerrotaan sukupuolen olevan hyvin lavea käsite ja ettei niitä suinkaan ole olemassa vain kahta, vaan useita kymmeniä erilaisia? Voiko tällainen tieto lapselle ja nuorelle tukea häntä tasapainoiseen kasvuun ja kehitykseen kohti aikuisuutta? Ja mitä tapahtuu, jos lapselle annetaan mahdollisuus määritellä itse oma sukupuolensa?

Tällä ei ole tekemistä sen kanssa, että tuetaan jokaista olemaan sellainen kuin on tai että lisättäisiin suvaitsevaisuutta. Lasta ja nuorta tulee kuunnella, jos hän kipuilee oman identiteettinsä kanssa. Hänen tulee saada tukea. Se, että jokainen lapsi ja nuori altistetaan tietoisesti sukupuolihämmennykselle, ei turvaa lapsen kehitystä eikä oikeuksia tasapainoiseen kasvuun.

Ideologioita heitetään eteemme nykyajassa toinen toisensa perään ja harvoin niillä on mitään tekemistä todellisen elämän kanssa. Meillä aikuisilla on vastuu siitä, että lapsemme ja nuoremme saavat kasvaa ja kehittyä rauhassa. Pidetään heistä huolta.

- Vapauden Heli -