Kun kaikki romahtaa.
Terveydenhuolto on romahtanut. Tämä on totuus, joka täytyy uskaltaa sanoa ääneen, vaikka hyvinvointivaltiossa elämmekin. Romahdus ei näy tavallisen ihmisen arjessa, ellei hän tai läheisensä tarvitse terveydenhuollon palveluita. Toki riippuen ajasta, paikasta ja avun tarpeesta, apua voi vielä hyvinkin saada, sillä terveydenhuollon tavoite on yhä hoitaa ja auttaa ihmistä. Se pyritään tekemään niillä resursseilla, mitkä vielä jäljellä ovat. Terveydenhuollon romahtaminen ei siis tarkoita raunioituneita seiniä tai kuolleita ihmisiä kadulla, mutta tyhjiä seiniä ja ruumiskontteja sairaaloiden pihalla se tarkoittaa. Uuden lastensairaalan seinien sisäpuolet ovat hoitajista tyhjentyneet ja sydänlapsia lennätetään Tanskaan hoitoon. Ylikuolleisuus on ollut koholla jo pian kaksi vuotta.
”Hoitajapula kaksinkertaistui Suomessa lyhyessä ajassa, vain kahden vuoden aikana. Koko maasta puuttuu nyt 16 500 sairaanhoitajaa ja 8000 lähihoitajaa” (HS 17.4.) E-P:n hyvinvointialueelta puuttuu huomattava määrä hoitajia kesältä ja lääkäreiden suhteen tilanne on myös huono. Vuodepaikkoja joudutaan sulkemaan ja tämän seuraukset ymmärtävät kaikki. Tämä on toki tuttua jo vuosien ajalta, mutta tilanne on huonontunut huomattavasti 20-luvulla. Kaikki keinot ovat käytössä henkilöstön rekrytoimiseksi, sillä siitähän tässä on kyse: Ei ole riittävää määrää ammattilaisia auttamaan ja hoitamaan ihmisiä.
Vähintään viimeiset 10 vuotta terveydenhuollon kantokyky on perustunut henkilöstön joustoon. Nyt joustovara on kertakaikkiaan lopussa. Seuraavaksi joudutaan siirtymään pakottamiseen työvoiman käytössä, mikä johtaa taas lisääntyneeseen henkilöstön lähtemiseen alalta. Miten tilanne on saatu ajettua näin huonoon jamaan lopulta vain kahdessa vuodessa? Mielellään syytetään juuri toimintansa aloittaneita hyvinvointialueita, mutta itsessään soteuudistus ei ole syyllinen. Tosin ei se ole ratkaisukaan.
Ei terveydenhuollon romahtaminen taivaasta tippunut, vaan se on sekä pitkän, että lyhyen ajan poliittisten ja terveysturvallisten päätösten seurausta. 20-luvun kiihdytykseen terveydenhuollon romahtamisessa on omat syynsä. Ylimitoitetut ja pitkittyneet koronaan liittyvät rajoitus- ja suojaustoimet, jotka aiheuttivat hoitovelkaa ja pahoinvointia kaiken ikäisissä ihmisissä. Valtavalla nopeudella myyntiluvan saaneet uuden mRNA- teknologian koronarokotteet, jotka painostettiin median siivittämänä vauhdilla suuriin ihmisjoukkoihin, sote-ammattilaisten kohdalla jopa lain voimalla pakotettiin toimeentulon menettämisen uhalla, haittavaikutuksista välittämättä. Koronatoimet aiheuttivat paljon suurempaa vahinkoa, kuin itse virus ja nyt korjaamme niiden, sekä pitkäaikaisten terveydenhuoltoa koskevien päätösten (tai pitäisikö sanoa päätösten puuttumisen) satoa.
Tähän akuuttiin kriisiin ei ole valitettavasti olemassa taikaratkaisua ja se on pakko hyväksyä. Se, mitä voimme tehdä, on puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Terveydenhuollon romahduksen seurauksena täällä on jo menetetty ja tullaan menettämään paljon ihmishenkiä. Enää jää oikeastaan kysymys, kuka tästä kantaa vastuun? Sillä jokuhan tästä vastuussa on. Nyt on vain niin, että kukaan ei halua puhua asiasta mitään. Keskustelu olisi kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, että voitaisiin alkaa korjaamaan, rakentamaan uutta ja oppimaan tehdyistä virheitä. Mutta halutaanko niin edes tehdä?
- Vapauden Heli -
