Search
  • Heli Rämäkkö

Lepää rauhassa.

Olemme aloitelleet seminaareja, jossa meitä aluevaltuutettuja perehdytetään ja valmistellaan aluevaltuuston tehtäviin ja uuteen sote- organisaatioon. Täytyy sanoa, että kun kaikki on itselle uutta, on myös todella paljon opittavaa ja ihmeteltävää, ja voi vain kuunnella, seurata ja oppia, kun kokeneet konkarit ottavat seminaareissa puheenvuoroja. Luotan kuitenkin siihen, etten ole ainoa, joka on tässä vaiheessa vähän kuin puusta pudonnut.


Hyviä kommentteja on jo tullut siitäkin näkökulmasta, joka minua todellisuudessa huolestuttaa kaikista eniten ja josta myös tiedän paljon; sotealan henkilöstön riittävyydestä tai paremminkin, sen riittämättömyydestä. Moni asia kuulostaa tässä vaiheessa pelkältä sanahelinältä, kun tiedossa on konkreettisesti, millainen katastrofi alalla on meneillään. "Henkilöstön joustava käyttö" tai "henkilöresursseista säästäminen" kuulostavat tällä hetkellä lähinnä vitsiltä, mutta olen melko varma, että näihin termeihin tullaan törmäämään vielä useaan kertaan matkan aikana.





Tuottaa aika suurta tuskaa seurata, kun kovan luokan ammattilaisia irtisanoutuu tällä hetkellä alalta kovaa tahtia. Olen lähtenyt itsekin ja ymmärrän kyllä, miksi niin tehdään. En voinut hyväksyä omaa tilannettani vuonna 2018, enkä voi hyväksyä sitä kohtelua, jonka kohteeksi ammattilaiset tällä hetkellä joutuvat. Kenenkään ei tarvitse hyväksyä tuollaista, eikä kenenkään tarvitse myydä omia arvojaan, kehoaan tai terveyttään, ei vaikka olisi ammatiltaan ihmisten hoitaja, auttaja tai pelastaja. Siksi lähteminen on monelle paras vaihtoehto. Pakotettuna johonkin ihminen ei kauan pysy terveenä eikä työkykyisenä. Pakko ei toimi koskaan, eikä missään muodossa. Tätä päättäjämme eivät kuitenkaan halua ymmärtää, se on tullut jo selväksi. Ei voi muuta uskoa, kuin että tässä on kyseessä tahallinen terveydenhuoltomme lopullinen sabotaasi. Mitä tekemistä tässä on enää soteuudistuksella? Ei mitään ainakaan siinä muodossa, mikä on oletusarvo.


Eilen tunnollinen, terve ja itsestään huolehtiva ystäväni irtisanoutui päivystysosastolta; kokemusta hektisestä ja paljon erikoisosaamista vaativasta työstä ehti kertyä vuosikausia ja hänen lähtönsä aiheutti jälleen aivan valtavan loven osaamiseen tuossakin yksikössä. Syy: rokotepakko. Tuttavani, kokenut kätilö, laittoi tänään viestiä ja kertoi, ettei "lähtö tältä helvetin sote- alalta ole enää kovin kaukana." Syy: rokotepakko. Näitä riittää. Poistumaa on ollut jo pitkään ja nyt se kiihtyy. Tätä tapahtuu nyt jatkuvasti, ympäri Suomea, kaikissa sotealan yksiköissä. Ja jos ihmiset eivät lähde itse, heitä roikutetaan "löyhän hirren päässä", jossa koskaan ei tiedä, minä päivänä on töitä ja minä ei tai koska loppuu palkanmaksu. Ennen pitkää lähtö on edessä, sillä tämä kaikki syö aivan kohtuuttomalla tavalla ihmisten työmotivaatiota. Lisäksi he, jotka ovat töihin kelpaavia, saavat yhä isompaa työtaakkaa osakseen, sairastuvat ja väsyvät. Ja tämä kaikki aivan ilman mitään järkevää perustetta.





Kauppojen kassoilta, elintarviketehtaista ja metallipajoilta löytyy pilvin pimein hoitoalan ammattilaisia. Ei siinä mitään, nuo ovat tärkeitä töitä, mutta kun näitä alalle koulutettuja ammattilaisia tarvittaisiin kipeästi siellä, mihin he ovat koulutuksen hankkineet. Moni lähtee toki yrittäjäksi terveyden tukemisen ja hyvinvoinnin pariin ja siinä mielessä osaaminen ja resurssit kyllä siirtyvät hyvään tarkoitukseen; ennaltaehkäisevä työ ja ihmisten terveyden tukeminen esimerkiksi elämäntapaohjauksella, liikunnan ja ravinnon avulla ja erilaisilla täydentävillä hoitomuodoilla on työtä terveydenhuollon kantokyvyn parantamisen eteen mitä suurimmassa määrin! Eli resusrssit siirtyvät tuossa tapauksessa aivan oikeaan suuntaan ja usein ammattilainen saa tuossa tapauksessa tehdä työtään tavalla, joka tuntuu hänestä itsestäänkin hyvältä ja arvokkaalta.




Yksinään se, että työntekijöitä ei ole riittävästi, ei ole ongelma. Kuten jo edellä mainitsin, osaamisvaje on todella iso. Tämä tarkoittaa sitä, että eläköitymisen ja alan jättämisen vuoksi kokemusta katoaa nopeampaa vauhtia, kuin sitä ehtii tulla tilalle. Usein lähtijät ovat juuri niitä kokeneita konkareita. Omanarvon tunto ja ammattiylpeys ovat asioita, jotka kehittyvät vasta kokemuksen myötä ja siksi moni pitkään alalla ollut lopulta kyllästyy huonoon johtamiseen, palkkaan joka ei vastaa työn vaativuutta ja nyt jopa perusoikeuksien polkemiseen.


Kun tehdään työtä ihmisten terveyden ja hengen kanssa, ei kuka tahansa untuvikko pysty astumaan remmiin koska tahansa. Nuo työt vaativat kokemusta ja työssä oppimista niin, että osaava ja turvallinen henkilö on takaamassa tekemistä. Esimerkiksi sairaalaympäristössä on aina toiminut systeemi, jossa kokeneempi opettaa uutta ja kokematonta (samalla palkalla tietenkin!). Hiljainen tietotaito on siirtynyt näin vanhemmilta nuoremmille hienosti. Nyt tuohon ei ole ollut mahdollisuutta enää vuosikausiin ja kriittisiä ja erikoisosaamistakin vaativia työpisteitä miehittävät vastavalmistuneet, jopa opiskelijat. Kunnon työhön perehdyttämiseen ei ole aikaa ja virheitä tapahtuu. Totta kai virheiden kautta opitaan ja tekemällä oppii, mutta kuten sanottua, ainakaan kovin isot virheet eivät oikein sovellu alalle, jossa toimitaan ihmisten terveyden ja hengen kanssa. Virhe voi maksaa toisen ihmisen elämän. Eikä tässä toimi oikein sanonta "tuurilla ne laivatkin seilaa", vaikka se on todellisuutta erittäin isosti.




Itse en ole käyttänyt terveydenhuollon palveluja vuosikausiin. Tai no en oikeastaan koskaan. Vain synnyttäessäni ja kerran kaaduttuani olkapääni, silloinkin vain kuvauksen verran. Myöskään lapseni eivät ole käyttäneet noita palveluita juurikaan. Siitä huolimatta olen äärimmäisen huolissani. Me tarvitsemme nämä palvelut. Meistä jokainen tarvitsee niitä joskus ja niiden tulee olla kunnossa. Ne ovat kivijalka turvalliselle ja toimivalle yhteiskunnalle.


Nyt alkaa vain tuntua jotenkin siltä, että on nostettava kädet ylös. Päättäjät EIVÄT TEE MITÄÄN edes yrittääkseen pitää tätä sote- laivaa pinnalla. Eivät, vaan päin vastoin tekevät päätöksiä, joilla tuhotaan loputkin. Heillä on suunnitelma tuoda hoitajia ulkomailta. Voin kertoa, että se ei tule korjaamaan tätä tilannetta. Kukaan vieraasta maasta ja kulttuurista tuleva ei pysty nopeasti korvaamaan suomalaisia hoitajia, auttajia ja pelastajia. Kukaan ei ehdi heitä perehdyttää, eivätkä he puolenkaan vuoden kielikurssin jälkeen ymmärrä, kun potilas kysyy, että oesko tiällä vessoo jossaen tai mummo huutaa, että moon jalaattomana täälä makuukamarin laattialla!


Kukaan ei korvaa osaavaa, lämmintä, aina valmista suomalaista hoitajaa, auttajaa tai pelastajaa, joka tuntee oman maan kulttuurin ja tavat ja tekee työnsä rakkaudella. Valitettavasti tämä ei enää riitä, eikä tätä työpanosta tunnuta arvostavan kuin korulauseissa, joita niitäkään ei enää taideta edes yrittää viljellä. Joten tänään ajattelin; lepää rauhassa sote. Sen mukana ei kenenkään tarvitse upota.





917 views0 comments

Recent Posts

See All