Muutos lähtee meistä.

"Ymmärrätkö sinä politiikasta mitään?"

"Eikö sulla ole muuta mielessä, kuin korona?"

"Tuollaisia hörhöjä ei kyllä politiikkaan tarvita!"

Tällaisiin kommentteihin törmään, useimmiten aikuisten hiekkalaatikolla nimeltä Twitter. Ja hyvähän sitä on erilaisiin kommentteihin törmätäkin, koska niiden ansiosta sitä aina alkaa myös miettimään erilaisia asioita. Erilaisuus on rikkaus.

On totta, että olen poliittisesti kokematon. Törmäsin oikeastaan mihinkään poliittiseen toimintaan sisältä käsin ensimmäistä kertaa vasta mennessäni ensimmäiseen aluevaltuuston kokoukseen maaliskuussa 2022. Se olikin hämmästyttävää. En ollut käsittänyt, millaista jargonia ja sanojen pyörittelyä politiikka todella on. En ollut tiennyt, millaiset "säännöt" politiikan tekemisessä on. Mielestäni se vaikutti teatterilta tällaisilla uusilla silmillä katsottuna. En tiedä, mitä sitten tapahtuu, jos politiikassa pyörii mukana pidempään, mutta mielestäni on aika päivänselvää, että politiikkaan tarvittaisiin isoja muutoksia, jos haluttaisiin saavuttaa parempia tuloksia, korjata ja muuttaa sitä tilannetta, missä tällä hetkellä olemme.

Mietin, mitä "kokemus" politiikassa lopulta tarkoittaa? Tarkoittaako se sitä, että joutuu myymään alkuperäiset arvonsa ja tavoitteensa toimia ihmisten hyväksi? Tarkoittaako se sitä, että osaa pyöritellä sanoja mahdollisimman monipuolisesti, sanomatta mitään tai tekemättä konkreettisia asioita? Tarkoittaako se muiden myötäilyä, samaa mieltä olemista kaikesta ja porukan mielistelyä? "Kokeneet poliitikot" - Mitä he ovat lopulta saaneet aikaan? Ovatko asia Suomessa hyvin? Kyllä me kaikki tiedämme, mitä pitäisi tehdä ja tavoitteet on helppo heittää ilmaan tai taivutella sanat paperille, mutta mitä tapahtuu konkreettisesti? Olisiko politiikkaan kylmän kokemuksen sijasta aika viedä inhimillisyyttä, rehellisyyttä, vastuullisuutta ja avoimuutta? Totuutta? Aitoja, ihmisten hyvää palvelevia tavoitteita tyhjien ja meitä vahingoittavien ideologioiden ja valheiden sijaan?

Olen hahmottanut erään mielestäni äärimmäisen tärkeän asian; Me ohjaudumme monella tasolla ulkoapäin. Maatamme ja päättäjiämme ohjataan ulkoapäin. Valtaosa yksilöistä ohjautuu ulkoapäin. Lähes kaikki on ulkoistettu. Ajattelu, terveys, toiminta. Odotamme ohjeita, suosituksia ja määräyksiä. WHO:lta, EU:lta, THL:lta, STM:ltä. Hallitukselta, lääkäriltä, terveydenhoitajalta, opettajalta. Ei kannata ymmärtää väärin; yhteiskunnan toiminta perustuu ja tietyltä osin tuleekin perustua tottakai erilaisiin ohjeisiin ja sääntöihin. On olemassa asiantuntijoita. Lakien noudattaminen on tärkeää (olettaen, että lait ovat laillisia). Näistä huolimatta meistä jokaisen pitäisi osata ohjautua vahvasti myös sisältä päin. Se on ensiarvoisen tärkeää, jos haluaisimme saada aikaan muutosta. Lapsina olemme tottuneet siihen, että äiti ja isä pitävät meistä huolta ja ovat turvamme, mutta aikuisina meidän pitäisi pystyä kasvamaan aikuisiksi, jotka uskaltavat päästää irti vanhempien jatkuvasta ohjaamisesta ja uskaltavat ottaa itse vastuun omasta elämästään ja omista päätöksistään. Tähän kuuluu tärkeänä osana itsensä tunteminen, hyväksyminen ja kohtaaminen. Sekin on tehty meille yhä vaikeammaksi, sillä meillä on koko ajan kova kiire.

Olemme ohjautuneet ulkoapäin jo todella pitkään, mutta 2020- luku on tuonut tämän kaikella tasolla erittäin näkyväksi ilmiöksi. Kun ohjaudumme ulkoapäin, eikä meillä ole sisäsyntyistä, vahvaa kykyä toimia elämässä oman sisäisen voiman ja totuuden mukaan, meitä on helppo ohjata rynnimään aina sinne suuntaan, missä on jotain "nähtävää". Tai poispäin sieltä, missä on jotain pelättävää. Ja kuten jo totesin, tämän ilmiön voi yhtälailla asettaa meidän yksilöiden, kuin koko valtionkin tasolle.

Minulla ei ehkä ole kokemusta politiikasta, mutta minulla on ajatuksia siitä, mitä meidän oikeasti pitäisi tehdä saavuttaaksemme jotain parempaa. Ja tämä muutos on täysin mahdollinen, sillä se tapahtuu jokaisessa ihmisessä itsessään. Emme tarvitse siihen mitään poliittisia ohjelmia, sillä jokainen yksilö tekee työn itse ja itsessään. Siihen ei tarvita suuria summia rahaa tai isoja ponnisteluja. Tämä aika on itseasiassa paradoksaalisesti työkalu parempaan. Olemme ajassa, joka sysää yhä suuremman määrän ihmisiä pakon edessä muutokseen. Tämä aika avaa silmiä, korvia ja sydämiä. Tämä aika ohjaa yhä suuremmat massat ohjautumaan sisältäpäin, sillä ihminen herää huomaamaan, että ulkoapäin ohjautuminen ei kanna, ei anna mitään hyvää eikä ole kestävää toimintaa.

Ihan totta; muutos lähtee todellakin meistä. Minä luotan siihen, luota sinäkin.

- Vapauden Heli -