TASA-ARVOSTA TASAPAINOON.

Tasa-arvo naisten ja miesten välillä on ainainen puheenaihe. Ollut iät ja ajat. Minä olen kokenut sen aina hyvin teennäisenä vääntönä, teennäisistä asioista. Tämä kirjoitus voi mennä tunteisiinkin, mutta ei voi mitään. Voin kertoa varoituksen sanana, että feministiä minusta saa etsiä suurennuslasilla kaikista koloista, eikä sittenkään löydä.

Tasa-arvoa enemmän me tarvitsisimme mielestäni tasapainoa. Kun yhteiskuntamme ei toimi tasapainossa, ajaudutaan vääntelehtimään ja taistelemaan mitä kummallisempien asioiden parissa ja kuluttamaan energiaa turhuuteen sen sijaan, että suuntaisimme sen johonkin oikeasti ihmisten hyvinvointia kehittävään toimintaan.

Ihmisyyteen, luontoon ja koko maailmaan kuuluu jatkuva tasapainoon pyrkiminen. Maailma on rakennettu luonnostaan sellaiseksi. Länsimaisessa elämäntyylissä, jossa kovat arvot ovat lähes aina johtavassa asemassa, tasapaino häiriintyy herkästi. Ihmisellä ei aina ole aikaa tai mahdollisuutta enää olla ihminen, nainen tai mies.

Se, mitä yhteiskuntamme tarvitsisi, olisi pehmeämpiä ja luonnollisempia arvoja. Ihmisyyden ja sen ominaisuuksien arvostamista. Ihmisen itsetuntemusta, hyvää itsetuntoa ja itsensä kuuntelemisen taitoa. Nämä johtaisivat automaattisesti parempaan tasapainoon.

Ihminen on inhimillinen eläin. Inhimillisyys tarkoittaa erilaisia tunteita; iloa ja surua, rakkautta ja pelkoa, tyytyväisyyttä ja turhautumista. Ihmisyyteen kuuluu myös paljon toimintaa; teemme virheitä, erehdymme ja onnistumme. Pyydämme ja annamme anteeksi, toisille ja itsellemme. Kaikki tämä on rikkautta.

Kehityssuunta on se, että naisten pitäisi päästä miehiksi, eivätkä miehet saisi enää olla miehiä. Tosin, ei heistä naisiakaan haluta, sillä vain naisilla on oikeus olla naisia ja he haluavat pitää kiinni kaikista asemistaan (=feminismi). Ja nyt tulee kuraa niskaan, kun tämän sanon: Kyseessä on se, että naiset ovat hukassa. He eivät uskalla heittäytyä feminiiniin energiaan, joka on herkkää, haavoittuvaa, pehmeää ja avointa, silti äärimmäisen voimakasta. Koska yhteiskunta ja sen arvot ovat kovat, nainen ei uskalla tai saa olla pehmeä. Nainen ei uskalla antautua maskuliinisen voiman suojeltavaksi, vaan joutuu taistelemaan sitä vastaan.

Se, että käyttää naisellista energiaa ja hyväksyy myös miesten voiman, ei tarkoita, ettei voisi naisena toimia esimerkiksi johtavassa asemassa tai edetä uralla. Ongelma on epätasapaino ja luonnon voimia vastaan toimiminen ja taisteleminen. Vahvat ja herkät naiset feminiinisyydessään ja vahvat ja herkät miehet maskuliinisuudessaan ovat match made in heaven.

Ihan pikkuisen noottia voi antaa myös miehille: Miehet eivät uskalla enää täyttää omaa rooliaan yhteiskunnassa. Ei tästä voimansa menettämisestä voi kuitenkaan syyttää sen enempää naista, kuin miestäkään. Kuten sanoin, kyseessä on epätasapaino yhteiskunnassa ja sen arvoissa. Ennen kaikkea niissä arvoissa.

Feminiinisyyden ja maskuliinisuuden aito ja luonnollinen tasapaino olisi mielestäni yksi toimivan yhteiskunnan kulmakivi. Kun tämän tasapainon tärkeyttä ja luonnollisuutta ei lähtökohtaisesti ymmärretä tai se ymmärretään täysin väärin, päädytään tilanteeseen, jossa väännetään teennäisistä tasa-arvoasioista. Tällainen yhteiskunta ei välttämättä takaa parasta mahdollista kasvualustaa lapsillekaan.

Toivon, että vielä joskus voimme palata tasapainoisempaan ja pehmeämmillä arvoilla pyörivään yhteiskuntaan.

- Vapauden Heli -