Search
  • Heli Rämäkkö

Vuonna 2019.

Muistatko vielä vuotta 2019? Muistatko, millaista elämä silloin oli? Itse päädyin eräänä päivänä muistelemaan kesää 2019. Se on ollut viimeinen tavallinen kesä, tavallisessa maailmassa. Asun vain noin kilometrin päässä Törnävänsaaresta, jossa Provinssi on järjestetty joka kesä vuodesta 1979 aina vuoteen 2019, ja tuo oli viimeinen kerta, kun päästiin viettämään festaria, jota Ihmisten juhlaksikin on tituleerattu. Nyt tuo kaikki tuntuu epätodelliselta ja kaukaiselta ajalta. Hauskanpito, nauru, ihmiset, musiikki, tanssi ja hyvä fiilis. Vapaus elää. Ensi kesänä tulee jo kolme vuotta tuosta. Kolme vuotta... Ja saammeko edelleenkään tai enää koskaan elää samalla tavalla kuin EKR eli ennen koronaa?




Millaista olisikaan vapaus elää maailmassa, jossa meidän ei tarvitse miettiä, mikä paikka on tällä hetkellä avoinna ja mikä suljettu, mikä tapahtuma peruutettu tai mihin ravintolaan pääsee sisään ja mihin aikaan ilman passia? Millaista olisi elää ilman, että meiltä edellytetään vastentahtoisia lääketieteellisiä toimepiteitä saadaksemme tehdä ihan tavallisia asioita elämässämme? Saisimme taas liikkua vapaasti, matkustaa, käydä teatterissa ja konserteissa. Vaikka oma elämäni ei olekaan suuresti muuttunut, suren sellaisten ihmisten puolesta, jotka ovat menettäneet ison osan elämästään ja jopa työnsä ja toimeentulonsa. Erityisesti suren lasten ja nuorten puolesta.




Ihminen sopeutuu käsittämättömän nopeasti uusiin sääntöihin, kun niin halutaan. Resepti tähän on helppo; sopivasti pelkoa, hyppysellinen paniikkia, ripaus syyllistämistä, lusikallinen velvollisuudentunnetta. Kiristetään ja löysätään vuorotellen, maustetaan ja sekoitetaan soppaa aina oikeaan aikaan vähän lisää. Annetaan median tuottaa pelkopropagandaa tuutin täydeltä ja jaetaan ihmisiä kahtia antamalla erilaisia työkaluja, joilla ihminen voi osoittaa olevansa kunnon kansalainen ja välittävänsä toisista. Pelon ilmapiirissä, kasvot peitettyinä ja rajoitettua elämää elettäessä kokemus aidosta ihmisyydestä katoaa ja nuo päättäjien meille antamat työkalut ovat pian ne ainoat jäljellä olevat konkreettiset tavat tehdä jotain "hyvää". Tai tällainen harha meille pikkuhiljaa muodostuu. Vapaus ei olekaan enää autenttinen asia ja etuoikeuksia hankitaan ottamalla itseensä kerta toisensa perään rokotteita. Samalla kuilu eri tavalla ajattelevien ihmisten välillä kasvaa ja unohdamme, että olemme samaa lajia ja samalla puolella. Ihmisiä.


Me kaikki olemme jo kahden vuoden kokemuksella voineet nähdä viruksen olevan huomattavasti vähemmän vaarallinen, kuin mitä meidän on annettu ymmärtää. Osa ihmisistä onkin enemmän huolissaan koronan mukanaan tuomista lieveilmiöistä, kuin itse viruksesta. Kaikki me pelkäämme jotakin; toiset vapauden menettämistä ja päättäjiä, toiset sairastumista ja kuolemaa. Mutta toisiamme meidän ei tulisi pelätä. Me emme ole toisillemme vaarallisia, paitsi silloin, kun unohdamme ihmisyyden ja rakkauden. Terveet ihmiset eivät sairastuta toisiaan ja viruksia täällä tulee kanssamme olemaan aina ja ikuisesti.



Vuonna 2019 kukaan ei suurimmaksi osaksi miettinyt, miten toinen ihminen valitsee terveyttään hoitaa tai mitä hän tekee suojatakseen itseään sairastumiselta. Tämän kaksi vuotta kestäneen sopan keiton myötä toisten ihmisten valinnoista on tullut vapaata riistaa. Sään sijasta tiedustellaankin toisen koronarokotusstatusta ja ensin suositellaan muita ihmisiä lämpimästi ottamaan rokotteita ja jos näin ei tapahdu, suututaan ja aloitetaan syyllistäminen. Suosittelimmeko me vuonna 2019 ystäville ja tuttaville erilaisia terveysvalintoja näin ahkerasti? Tällaiset aiheet ovat aina olleet aika herkkiä ja henkilökohtaisia, emmekä me kovin hanakasti patistele ystäviä ja tuttavia kuntosalille, laihduttamaan tai lopettamaan tupakanpolttoa. Toisten asiat eivät vaan kuulu meille ja se on aivan oikein. Aikuiset ihmiset vastaavat itse valinnoistaan.


Kyse on puhtaasti pelosta ja kiihkeästä halusta päästä takaisin normaaliin, sellaiseen kuin vuosi 2019. Aluksi meille uskoteltiin, että ottamalla rokotteet suojaamme itsemme lisäksi myös muita. Tämä aiheutti valtavan paineen kaikissa yli 16- vuotiaissa. Eihän kukaan halua olla itsekäs, välinpitämätön ja vastuuton ihminen. Kyseessä on kansalaisvelvollisuus, jolla suojellaan riskiryhmiä ja vanhuksia ja kaikkia kanssaihmisiä. Totta kai, hieno ajatus. Selviämme tästä yhdessä! Rokottautumisesta tuli suorastaan puistattava ilmiö, jossa mm. nuoret, täysin tietämättömät some- vaikuttajat ja julkkikset esittelivät laastareitaan ja kannustivat kaikkia hoitamaan velvollisuutensa. Ja luonnollisesti se, että joku ei tähän yhteishyvään automaattisesti lähtenyt mukaan, aiheutti ja aiheuttaa edelleen voimakkaita tunnereaktioita. Vuoden kuluessa tarina on hieman muuttunut ja nyt vuotta myöhemmin sen rippeistä yritetään pitää epätoivoisesti kynsin ja hampain kiinni. Rokotetut sairastuvat ja ainoa rokotteen hyöty on mahdollinen vakavan tautimuodon ehkäisy, jota sitäkään ei pystytä tieteellisesti eikä tilastollisesti näyttämään toteen. Riskiryhmäläisiä, joita vakava tautimuoto koskee, on lopulta aika vähän. THL luettelee sivuillaan riskiryhmät selkeästi, eikä takuulla yli 80% 12-69- vuotiaista kuulu tähän ryhmään, mutta sen verran on kuitenkin rokotteita otettu. Ja silti heitä syyllistetään, jotka ovat omalla kohdallaan punninneet hyötyhaittasuhteen epäedulliseksi rokotteelle.


Ja kun kuitenkin on olemassa eräs toisenlainenkin näkökulma: Kukaan muu ei lopulta suojele sinua, kuin sinä itse. Kukaan muu ei lopulta huolehdi sinusta, kuin sinä itse, jos olet aikuinen ihminen ja täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Kukaan muu ei myöskään rakasta sinua niin paljon, kuin sinä itse. Kyse on terveestä itserakkaudesta ja halusta suojella itseään ja sitä kautta myös jälkeläisiään. Toisilla ihmisillä tämä vaisto heräsi hyvin voimakkaana, intuitio kertoi, ettei tämä ole turvallista eikä hyödyllistä, eikä tästä seuraa hyvää. Syitä tehdä valintoja on toki monia, eikä mikään niistä ole vähäpätöisempi kuin toinen. Paitsi no, tietysti aito välinpitämättömyys, joka sekin tosin varmasti lopulta useimmiten johtaa siihen, että haetaan rokote sen kummemmin miettimättä, koska on kiva päästä elokuviin.


Itsesuojeluvaisto on kuitenkin yksi tärkein vaistomme ja se menee pois päältä silloin, kun luovutamme vastuun itsestämme jollekin toiselle. Periaatteessa pelko on tarkoitettu suojelemaan meitä, mutta korona- sopassa mandaatti meidän suojeluumme onkin annettu jollekin toiselle, tässä tapauksessa valtioille ja terveysviranomaisille, lääketehtaille, joiden tehtävänä on pitkään ollut ratsastaa ihmisten pelolla ja sairauksilla ja kääriä miljardivoittojaan.


Jos on kuitenkin pitänyt kiinni siitä, että on itse halunnut valita keinot suojautua, on joutunut myös mahdollisesti kohtaamaan sen syyllistämisen, valtavan painostuksen ja jopa hylkäämisen. Ihmisiä on erotettu ystäväpiireistä ja perheistä ja varmasti satoja parisuhteita ja liittoja on rikkoutunut tämän takia. Uskomatonta, että puhumme rokotteesta. Vieläpä toimimattomasta ja näillä näkymin peruusteettomasta sellaisesta. Koko tämä kupla oli aivan turhaa!


Eli sen listan lisäksi, mitä kaikella tällä on aiheutettu, kuten toimeentulon menetystä, sairautta, surua, pelkoa, valtavat määrät haittoja, ihmisten immuniteetin heikkenemistä, mahdollisesti tulevaisuuden räjähdysmäiset sairausluvut ja korkeammat tartuntaluvut kuin koskaan, ollaan aiheutettu ihmisyyden katoa. Vaikka paljon sitä vanhaa hyvää vielä löytyy, kuten iloa ja huumoria, rakkautta ja empatiaa, anteeksiantoa ja ymmärrystä, olemme myös kadottaneet sitä todella paljon. Luonnonvaraa, joka pitää meidät ihmiset terveinä, onnellisina ja työkykyisinä. Elämäniloisina ja energisinä.


Toivon, että pystymme palauttamaan kaiken sen kadonneen takaisin, lisäämään rakkautta ja hyväksyntää toisiamme kohtaan ja antamaan anteeksi toisillemme. Toivon, että vielä joskus olemme kuin vuonna 2019.



502 views0 comments

Recent Posts

See All